Kysyttyä

Kysyttyä

1. Miten raha luodaan nykyisin?

Nykyään lähes kaiken rahan luovat yksityiset pankit. Pankit luovat rahaa, kun ne myöntävät asiakkailleen lainoja. Raha siis syntyy siten, että asiakkaan tilille yksinkertaisesti kirjataan lainaa vastaava summa. Vastaavasti kun laina maksetaan pankille takaisin, rahaa häviää kierrosta. Suurin osa rahasta on siis velkaa, joka on olemassa ainoastaan numeroina pankkien tietokonejärjestelmissä. Valtio luo ainoastaan kolikot ja setelit, jotka käsittävät nykyisin vain pienen osan maailman rahasta.

Suomen Pankki vahvistaa asian esimerkiksi Raha ja luotto rahapolitiikassa -julkaisussa:
”Pankkitalletus syntyy […] talletuspankin myöntäessä luottoa asiakkaalleen.”

2. Mitä keskuspankit tekevät?

Keskuspankit lainaavat pankeille ja valtioille käteistä rahaa sekä käteisen rahan sähköistä vastinetta eli keskuspankkireservejä. Lisäksi keskuspankit toteuttavat valtioiden rahapolitiikkaa.

Jos keskuspankki on valtion hallitsema, demokraattisesti valittu hallitus voi puuttua sen rahapolitiikkaan. Nykyisin monet keskuspankit ovat itsenäisiä laitoksia, joiden toimintaan hallitukset eivät saa puuttua.

Tällainen itsenäinen keskuspankki on esimerkiksi Euroopan keskuspankki (EKP), joka hallinnoi EU:n yhteistä valuuttaa euroa ja säätelee korkotasoa, jolla pankit lainaavat keskuspankilta käteistä ja keskuspankkireservejä. EKP:n rahapolitiikan tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. EKP:n rahapoliittiset päätökset vaikuttavat yleiseen hintatasoon välillisesti erilaisten kanavien kautta, esimerkiksi vaikuttamalla lainojen korkoihin, valuuttakursseihin ja taloudellisten toimijoiden odotuksiin.

3. Mihin pankit tarvitsevat käteistä ja keskuspankkireservejä?

Vaikka suurin osa rahasta luodaan tavallisissa talletuspankeissa, nykyisen kaltainen rahajärjestelmä edellyttää keskuspankin olemassaoloa. Pankit tarvitsevat keskuspankin lainaamaa käteistä ja keskuspankkireservejä asiakkaidensa käteistarpeen tyydyttämiseen, keskinäisen maksuliikenteensä hoitamiseen ja vähimmäisvarantotalletusten tekemiseen.

4. Mikä on rahareformi?

Rahareformi tarkoittaa rahanluontivallan siirtämistä pois yksityisiltä pankeilta julkisen vallan haltuun. Jos valtio saisi yksinoikeuden luoda rahaa, sen luoman rahan määrästä ja rahapolitiikasta voitaisiin päättää demokraattisessa ja riippumattomassa toimielimessä.

Lisäksi raha tulisi luoda velattomasti. Nykyään suurimman osan rahasta luovat yksityiset pankit lainanannon yhteydessä. Valtion tai keskuspankin olisi mahdollista luoda rahaa myös velattomasti, jolloin luotua rahaa ei tarvitse maksaa takaisin pankeille.

5. Miksi rahanluontioikeus tulisi siirtää pankeilta valtioille?

Rahanluontioikeus tulisi siirtää pankeilta valtioille, jotta taloudesta tulisi vakaampi ja valtioiden ei enää tarvitsisi pelastaa pankkeja konkursseilta.

Finanssikriisit ovat osoittaneet, että pankit eivät kykene kantamaan rahanluontiin liittyvää vastuuta. Koska pankkien liiketoiminta perustuu lainoista saataviin tuloihin, niillä on suuri kannustin luoda maailmaan lisää velkaa.

Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä valtiot eivät kuitenkaan voi antaa merkittävien pankkien tehdä konkurssia, koska silloin maksujärjestelmä halvaantuisi. Niinpä pankkeja tuetaan veronmaksajien kustannuksella, kun ne joutuvat vaikeuksiin.

Pankkien tulisi saada lainata ainoastaan niihin talletettua rahaa. Toisin sanoen pankeille tulisi asettaa 100 prosentin vähimmäisvarantovaatimus, jolloin niiden on hankittava rahoitus myöntämiinsä lainoihin etukäteen kuten muutkin rahoituslaitokset tekevät.

6. Miksi rahaa tulisi voida luoda ilman velkaa?

Taloudesta tulisi vakaampi, kun velkariippuvuus vähenisi. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä talous on luontaisesti epävakaa. Jotta talous kasvaisi, pankkeja täytyy kannustaa lainaamaan enemmän ja yksityistä sektoria samalla velkaantumaan lisää. Tästä aiheutuu nousu- ja laskusuhdanteita, kiinteistökuplia, finanssikriisejä, lamoja ja jopa velkadeflaatioita, jotka olisivat suurilta osin vältettävissä, jos raha luotaisiin ilman velkaa. Velkadeflaatio tarkoittaa yleisen hintatason laskua, kun velkoja lyhennetään ja näin poistetaan rahaa kierrosta.

7. Mitä hyötyä rahareformista olisi?

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan. Kun rahasta ei tarvitsisi maksaa enää korkoa, myös tuloerot kaventuisivat.

Rahareformin jälkeisessä yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.

8. Mitä riskejä rahareformilla olisi?

Kuten mikä tahansa yhteiskunnallinen uudistus, myös rahareformi voi epäonnistua, jos se toteutetaan huonosti. Erityisesti siirtymävaiheessa pankkilainojen saatavuus saattaisi heiketä ja korkotaso ailahdella. Reformin jälkeen rinnakkaisvaluutat ja varjopankit saattaisivat pitkällä aikavälillä syrjäyttää virallisen rahan tärkeimpänä maksuvälineenä. Lisäksi väärinkäytökset rahan luomisessa olisivat mahdollisia. Näitä riskejä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti varautumalla niihin huolellisesti etukäteen.

9. Eikö inflaatio riistäytyisi hallinnasta, jos valtio voisi luoda rahaa ilman velkasuhdetta?

Inflaatioon vaikuttavat monet tekijät, kuten rahan määrä, palkat, voittotavoite, raaka-aineiden kansainväliset markkinat ja ihmisten odotukset. Rahapolitiikalla pystytään vaikuttamaan vain osaan näistä.

Nykyisin rahapolitiikalla säädellään korkotasoa, jolla on ainoastaan välillinen vaikutus rahan määrään. Talousdemokraattisten uudistusten jälkeen rahapolitiikalla vaikutettaisiin suoraan rahan määrään ja sitä kautta inflaatioon. Jos matala inflaatio haluttaisiin edelleen säilyttää rahapolitiikan päämääränä, vain keinot sen saavuttamiseksi muuttuisivat.

10. Mitkä tahot ajavat rahareformia?

Suomessa talousdemokraattisia uudistuksia ajaa Suomen Talousdemokratia ry. Talousdemokraattisilla uudistuksilla on laajaa kannatusta myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Britanniassa uudistuksia ajaa Positive Money, Ruotsissa Positiva Pengar, Tanskassa Gode Penge ja Islannissa Betra Peningakerfi. Kansainvälistä talousdemokraattista toimintaa koordinoi International Movement for Monetary Reform -kattojärjestö, johon myös Suomen Talousdemokratia ry kuuluu.

11. Mikä on Suomen Talousdemokratia ry?

Suomen Talousdemokratia ry on vuonna 2009 perustettu voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tarkoituksena on ohjata yhteiskuntaa kohti kestävää ja demokraattista talousjärjestelmää ja tuoda esiin uskottava ja käytännöllinen vaihtoehto velkaperusteiselle rahajärjestelmälle. Suomen Talousdemokratia ry tiedottaa nykyisen rahajärjestelmän ongelmista, kehittää vaihtoehtoisia rahajärjestelmiä ja harjoittaa julkaisutoimintaa. Yhdistys vaikuttaa esimerkiksi osallistumalla julkiseen keskusteluun, järjestämällä tilaisuuksia ja lobbaamalla päättäjiä.

12. Onko Suomen Talousdemokratia ry sama asia kuin Suomen Zeitgeist-liike?

Suomen Talousdemokratia ry ei ole sama asia kuin Suomen Zeitgeist-liike. Vaikka Suomen Zeitgeist-liike tunnistaa monia samoja ongelmia nykyisessä rahajärjestelmässä kuin Suomen Talousdemokratia ry, liikkeiden uudistusehdotukset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Suomen Zeitgeist-liike ajaa rahan poistamista yhteiskunnasta kokonaan. Suomen Talousdemokratia ry taas näkee rahan hyödyllisenä yhteiskunnallisena välineenä, kunhan se on demokraattisessa hallinnassa.

13. Ketkä taloustieteilijät kannattavat rahareformia?

Rahareformilla on kannattajia poliittisesta laidasta laitaan. Tunnetuimpia talousdemokraattisia uudistuksia kannattavia ekonomisteja ovat muun muassa James Tobin (valuutanvaihtovero, nobelisti), Herman Daly (Maailmanpankki), Michael Kumhof (IMF), Adair Turner (Britannian keskuspankki), Irving Fisher (velkadeflaatioteoria, Fisher-efekti) ja Milton Friedman (nobelisti). Lisää taloustieteilijöitä, jotka vaativat pankkijärjestelmän uudistamista niin, että pankeilla on sadan prosentin reservivaatimus, on listattu täällä.

14. Olisiko rahareformin jälkeinen talousjärjestelmä kapitalistinen, sosialistinen, demokraattinen markkinatalous vai jotain muuta?

Talousdemokraattiset uudistukset pyrkivät demokratisoimaan rahan hallinnan yhteiskunnassa ja sujuvoittavat sitä kautta minkä tahansa talousjärjestelmän toimintaa. Talousjärjestelmä säilyy siis entisellään, oli se sitten kapitalistinen, sosialistinen, pohjoismainen hyvinvointivaltio tai mikä tahansa.